Asbesti- ja haitta-ainekartoitus

Asbestia on käytetty rakentamisessa vuosien 1910–90 välisenä aikana ja asbes- tipölyn vaarallisuus on ollut yleisesti tiedossa 1970-luvulta asti. Asbestin ja as- bestipitoisten tuotteiden myyminen ja käyttöönottaminen on kielletty vuoden 1994 alusta alkaen.

Rakentamisessa PCB-yhdisteitä käytettiin yleisesti 1950–70 -luvuilla mm. sau- mausmassoissa, maaleissa, liimoissa, lakoissa ja betonissa. PCB-yhdisteet ovat orgaanisia  klooriyhdisteitä,  jotka luokitellaan ympäristömyrkyiksi.   Lyijyä on PCB:n  ohella  käytetty yleisesti mm. saumausmassojen kovetteissa ja julkisivu-maaleissa.  Käytännön  korjaustoiminnassa  on  kuitenkin  havaittu,  että myös 1980-luvulla valmistuneista rakennuksista on löytynyt lyijy-yhdisteitä.

PAH-yhdisteet ovat polydyklisia aromaattisia hiilivetyjä, jotka aiheuttavat syö- pää ja perimämuutoksia. PAH-yhdisteet on haitallista  kiinteistössä  ja se haih- tuu  ilmaan parhaiten lämpimässä.  PAH-yhdisteitä  on  käytetty  1800-luvulla   ja  edelleen 1930 – 70 luvulla,  jota on käytetty esimerkiksi puun kyllästysainee- na tai vedeneristeenä. PAH-yhdisteitä on käytetty  rakenteiden  vedeneristeinä mm. erilaisina kivihiilitervaan perustuvina tuotteina, öljypohjaisina bitumeina sekä näiden sekoituksina.

Korjauskohteen  purkuvaiheessa  rakennuttajan,  valvojan tai työn ohjaajan on varmistettava ennen töiden aloittamista, ettei asbestia ja haitta-aineita esiinny missään purettavissa materiaaleissa.

Asbesti-  ja  haitta-ainekartoituksen  tavoitteena  on paikallistaa asbestipitoiset materiaalit, todeta määrät ja arvioida niiden vaarallisuus eri tilanteissa. Lisäksi selvitetään materiaalinäytteistä tehtävien analyysien avulla rakentamisessa käy- tettyjen  materiaalien  PCB-, lyijy-  ja PAH -pitoisuudet.  Asbesti- ja haitta-aine- kartoituksesta  laadittavaan  raporttiin  merkitään  asbestipitoisten materiaalien määrät,  sijainti  ja  asbestin vaarallisuusluokka.  Haitta-aineista  esitetään ana- lysoiduista  rakennusmateriaaleista  saadut pitoisuudet ja otetaan kantaa myös sellaisista haitta-aineista, joista ei oteta näytteitä. Asbesti- ja haitta-ainekartoitus raportti laaditaan RT 08-10521 Asbesti, asbestikartoitus ja siitä aiheutuvat toimenpiteet – ohjeen mukaan. Lisäksi raportissa mainitaan PCB-, lyijy- ja PAH-pitoisten materiaalien purkutyössä noudatettavia määräyksiä.

 Kosteusmittaus ja kosteuskartoitus

Rakennusten kosteusmittauksia/pintakosteuskartoituksia tehdään lähinnä kuntoarvioiden, kuntotutkimusten ja kosteusvaurioiden korjausten yhteydessä. Kosteusmittausten/ pintakosteuskartoitusten lähtökohdat voivat olla näkyvä vaurio tai epäilty terveyshaitta. Kosteusmittausten perusteella voidaan arvioida kosteusvaurion syytä, laajuutta ja mahdollista kuivatustarvetta.

Pintakosteuskartoitukset tehdään pintakosteudenosoittimella eli pintaa rikkomattomalla menetelmällä. Kosteuskartoitus on suuntaa-antava ja sen tarkoituksena on esikartoittaa rakenteen mahdollisen kosteusvaurion olemassaoloa ja laajuutta.

Kosteustutkimuksesta laaditaan kirjallinen raportti, jossa esitellään mittaus/kosteuskartoitustulokset, tutkimuksen perusteella tehdyt johtopäätökset ja jatkotoimenpide-ehdotukset.

 Sisäilmatutkimus

Sisäilmatutkimuksen tarkoituksena on selvittää ennalta sovitun tilan tai tilojen sisäilman laatuun ja käyttäjien terveellisyyteen vaikuttavia asioita. Sisäilmatutkimuksen tarkastaja arvioi ja selvittää tilan sisäilman laatuun heikentävästi vaikuttavien rakenteiden tai talotekniikan merkitystä aistinvaraisesti pääosin rakennetta rikkomattomalla menetelmällä.

Tarkasteltavien tilojen sisäilman terveellisyyttä tutkitaan tarvittaessa myös sisäilmanäyttein, jossa mitataan sisäilman sieni-itiöpitoisuudet ja –suvusto Sosiaali- ja Terveysministeriön laatiman Asumisterveysohjeen mukaisin työmenetelmin ja välinein. Sisäilmatutkimukset suoritetaan yleensä talvella, jolloin ulkoilman sieni-itiöiden ja aktinomykeettien pitoisuudet ovat pienimmillään.

Muita sisäilman laatuun liittyviä mittauksia ovat hiilimonoksidimittaukset, hiilidioksidimittaukset, lämpötilamittaukset, suhteellisen kosteuden mittaukset, painesuhteiden mittaukset, vedon mittaukset, merkkisavukokeet ilmavirtausten paikantamiseksi, kuitumittaukset, pyyhkäisy-, teippi- ja pölynäytteiden otot.

Sisäilmassa esiintyvien kemiallisten aineiden pitoisuuksia voidaan selvittää (VOC) sisäilmanäytteenotolla.

 Kuntoarvioinnit

Kiinteistön kuntoarviolla arvioidaan kiinteistön keskeisien osa-alueiden kunto
ja laaditaan 10 vuoden  suunnitelma  kiinteistön kunnossapitämiseksi.  Kunto- arviossa  kiinnitetään  huomiota kiinteistön rakennus-, LVI- ja sähkötekniikan osa-alueisiin.

Kuntoarvio priorisoi ensisijaisesti turvallisuuteen ja terveellisyyteen vaikuttavat asiat  sekä  korjauskustannuksiltaan  merkittävimmät  rakennusosien   vauriot. Oleellisia  ovat  myös  vauriot, jotka pahentuessaan aiheuttavat jatkossa merkit- täviä vahinko- ja kustannusriskejä.

Kuntoarvio suorittaminen koostuu esiselvityksistä, asukaskyselystä, tarkastuk- sesta sekä raportoinnista.

Raportointiin kootaan tarkastuksessa tehdyt havainnot toimenpide-ehdotuksi- neen rakennusosittain jaotellen ne talo 90-nimikkeistön mukaisesti. Toimen- pide-ehdotuksista kootaan kiinteistön PTS (pitkän tähtäimen suunnitelma) kustannusarvioineen 10-vuoden ajanjaksolle. Raportin liitteeksi tehdään myös koonti asukaskyselyn tuloksista sekä valokuvaliite, joka havainnollistaa kunto- arviossa tehtyjä huomioita.

Tutkijan  laatima peruskuntoarvioraportti  on laaja  ja monipuolinen selvitys taloyhtiön kunnosta. Siinä on määritelty huolto- ja korjaustoimenpiteet seu- raavaksi kymmeneksi vuodeksi.  Sitä tulisi noudattaa  ja sen tietoja päivittää viiden  vuoden välein.   Näin  isännöitsijä ja hallituksen jäsenet voivat varmis- tua tekevänsä oikein taloyhtiön  hoito- ja ylläpitotehtävissä.  Hyvässä  perus- kuntoarviossa  on  selvästi tuotu esille olennaiset ja pitkällä aikavälillä raken- nuksen kuntoa ylläpitävät korjaukset.

 – Rakennuskuivaukset

 – Ilmastoinnin puhtaustarkastukset, mittaus, säätö ja puhdistus